500 halausta vähävaraisille


YSTÄVÄNPÄIVÄ. Voisiko silloin olla ystävä tai ainakin ystävällinen jollekin, jota ei ole aikaisemmin tuntenut? Saisiko jollekin hyvän mielen vaikkapa pienyrittäjän pienellä teolla?


1000 halausta, siinäpä ajatus kirkkaana! Mutta kenelle? Ja juuri silloin puhuttiin monissa medioissa kasvavista vähävaraisten ruokajonoista ja Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö järjestön taloudellisista haasteista. Vasta-aloittaneena yrittäjänä en valitettavasti voi vielä tukea taloudellisesti toimintaa suurilla summilla, mutta ajatukseni leijaili niihin ihmisiin, jotka jonossa odottavat sormet pakkasen kohmettamina ruokakassiaan, jotta selviäisi taas seuraavaan viikkoon, seuraavaan jonoon. Äitejä, jotka hakevat ruokaa kasvaville lapsilleen. Vanhuksia, joiden eläke ei riitä ihmeisiin, ei ehkä leipäänkään. Nuoria, joilla vuokra syö kaiken, sen ruuankin. Ihmisiä, joilla on mennyt kotikin. Vähävaraisten ruokajonossa jaetaan ruokaa jopa 3000 avuntarvitsijalle. Se on paljon.


En tiedä, mitä ruokakassin sisällä on. Kenties maitoa, leipää, jauhoja... Onkohan siellä jotain makeaa: pullaa tai keksejä? Kenties. Tänään Ystävänpäivänä kassista löytyy varmasti makeaa: violetti halaus-toffee, joka toivottavasti maistuu hyvälle helmikuun pakkaspäivänä ja kenties ilahduttaa makean maistajaa. Niin toivon. Kyse ei ole hävikkituotteesta, vaan hyvästä teosta, hyvästä mielestä.


Soitin Heikki Hurstille ja kyselin, kuinka paljon minun tulisi pakata yritykseni halaus-toffeeta, jotta niitä riittäisi kaikille. Arvion mielessäni viitisensataa, mutta hämmästys, järkytys ja surukin oli läsnä, kun kuulin jonottajien määrän olevan tuhansia. Koska ideani syntyi varsin myöhään, viikko ennen ihanaa ystävyyden päivää, en millään yltäisi tuohon määrään. Mutta yritin parhaani. Iltaisin ja viikonloppuisin. Mutta koska minulla on yksinyrittäjänä PALJON puuhaa, osa-aikatyö ja kaksi pientä lastakin, niin sain irroitettua itseltäni pakkaustyöhön kymmenisen tuntia. Jospa 1000 pussia ehtisin? Sormet harjoittelivat pikajuoksua, mutta aika loppui kesken. 500 halausta kauniissa paketissa. Viisi isoa jättilaatikkoa. On oltava tyytyväinen. Ja sitten vielä satakunta kiloa ei niin kauniissa paketeissa, että kaikille riittäisi edes vähän...


Jonossa kuulee varmastikin monenlaisia tarinoita elämästä; sen päivänsateistä ja menninkäisistä. Moni miettii varmaan hiljaa mielessään, miten tässä näin kävi? Kaikkihan oli hetki sitten hyvin? Eihän sitä koskaan tiedä.


Tämä oli minun pieni tekoni, jolla halusin toivottaa kaikille ja erityisesti halausta kaipaaville: HALAUS & HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ! Haluan heittää ystävänpäivän tuuliin myös HAASTEEN kaikille pienille tai suuremmille yrittäjille: voisitko sinä tuottaa hyvää mieltä omalla, pienellä teollasi? Voisitko sinä olla Hyvä Ystävä muulloinkin kuin ystävänpäivänä?



Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö ry on suomalainen avustusjärjestö, jonka Veikko Hursti perusti 1960-luvulla. Nykyisin toiminnan johtajana toimii Veikon poika Heikki Hursti. Järjestö auttaa vähävaraisia jakamalla viikottain ruoka-avustuksia. Avun tarvitsijoiden määrä on kasvanut koko ajan; ruoka-avun tarve on kymmenkertaistunut kymmenessä vuodessa ja ruokaa jaetaan jopa 3000 avuntarvitsijalle viikottain Helsingin Kalliossa. Ruoka-avustusjonossa näkee koko kansakunnan vähävaraisten kirjon: kodittomia, lapsiperheitä, opiskelijoita, vanhuksia... Toiminta rahoitetaan täysin lahjoitusvaroin, joten kaikki rahallinen tuki on tärkeää toiminnan jatkamiselle. Lisätietoja Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyöstä: www.hurstinapu.fi

0 views